Rest In Peace Sunny ♥

Sunny lähti siis paremmille hamstrausmaille tänään. En voi uskoa tätä! Aamulla katselin vielä sen touhuja (olin siis itse kipeä), mutta huomasin silti jotain erikoista. Terrasta kuului kokoajan sellainen "naputus", ihan kuin sen hengitys olisi pitänyt jonkinlaista ääntä. Olin juuri menossa katsomaan, että mikä sillä on, mutta torkahdin! Jos vain olisin mennyt niin olisin nähnyt sen vielä elossa! TYHMÄ MINÄ! Ja kun tuossa noin tunti sitten kävin katsomassa sitä, niin makasi kukkaruukun nurkassa kuolleena. Olen ihan surun murtama.

Olen jo arvuutellut kesästä saakka, että milloinkohan se oikein kuolee, mutta nyt se sitten tapahtui, niin äkkiä! En ehtinyt edes hyvästellä...mutta minulla on ollut niin kauan jo se tunne, että pian, hyvin pian. Mutta tyttö on vain jaksanut ja jaksanut. Ihmeen kaupalla.
Luulen että asiaa ns. autti se, että Sunnylla oli kasvain etujalassa. Saattoi olla kipeä. En voi tietää. Toisaalta, jos se oli kipeä, niin olisin tietenkin vienyt Sunnyn lopetettavaksi. Ihan hyvä että pääsi (kivuistaan).

"Olit niin sisukas, oikea sisupussi, et antanut periksi. Mutta nyt sinun oli pakko. Piristit aina iltojani ja jaksoit olla seuranani, mutta et enää. Ehkä näemme vielä. Toivoo Riikka  ♥" Tässä yhteisiä muistojamme.

Katsoin ulos sateeseen,
tiputin pöydälle kyyneleen.
Ei ollut mulla ystävää,
joka mua naurattaa, ymmärtää.
Laitoin kädet ristiin, rukoilin:
"Taivaan Isä, tahtoisin
ystävän elämän retkelle,
hyvälle, huonolle hetkelle."
Kuulin äkkiä ovelta rapinaa
ja menin sinne katsomaan.
Näin hamsun märän, suloisen,
hieman alakuloisen.
Otin sen sisälle lämpimään,
nappisilmä sai mut hymyilemään.
Kun omistajaa löytynyt ei
se mulle ikiomaksi jäi.
Ystävän sain siitä, niin,
mun rukoukseen vastattiin.

Ikuisesti rakastaen, Riikka.